4. tammikuuta 2014

Ruokahommia





Mä rakastan ruokaa. Ja välillä myös vihaan. Oon lukenut ravitsemustieteitä avoimessa yliopistossa ja ottanut itse paljon selvää aiheesta ja oon tullut siihen lopputulokseen, että tässäkin asiassa tieto lisää tuskaa. Heti, kun on saanut ruokavalionsa kohdilleen, tulee joku uus karppaustyyppinen trendi, joka saa hetkeks pään sekasin. Tai sitten julkastaan uus tutkimustulos liittyen jonkin ruoka-aineen myrkyllisyyteen. Eikä kymmenet eri koulukunnat siitä, mikä on hyväksi ja mikä ei, auta enää ketään.

Mun mielestä ruuasta on tehty liian iso numero. Sen pitäis olla maukasta ja ravitsevaa polttoainetta, josta tulee hyvä olo. Nykyään on kaikenlaisia dieettiasiantuntijoita ja erikoisruokavalioeksperttejä, jotka julistaa jonkun tietyn teorian puolesta. Mutta eihän kukaan tuntematon ihminen voi sanoa, että kaikkien kannattaa syödä näin, jotta laihtuu ja voi hyvin. Se mikä sopii sulle, ei välttämättä sovi mulle.




Oon siinä mielessä onnekas, että voin syödä melkein mitä vaan, jos valkosta vehnää ei lasketa. Se on kuitenkin asia erikseen, mistä tulee hyvä olo ja mistä ei. Ravinnosta saatava hyvä fiilis onkin mun mielestä se syömisen ykkösjuttu ja se on paras oman ruokavalion koostamisen mittari. Miks vetäisit väkisin monta maitorahkaa päivässä vaan siks, että muutkin syö, vaikka siitä tulee tunkkanen olo? Mun mielestä myös pieni epäterveellinen jälkiruoka voi tuoda hyvän olon, psyykkisesti.




Nää oikeenlaisen syömisen ja superfoodkulttuurin hehkutukset alkaa mennä jo siihen, että ihan tavallisen maijameikäläisen yritykset lisätä kasviksia ruokavalioon ei enää riitä. Pitäisi olla vieläkin parempi. En usko sen auttavan meidän liikalihavoituvaa, heikosta itsetunnosta kärsivää yhteiskuntaamme kovinkaan paljon.




Voisko joku ruokaguru siis alkaa mainostaa ihan tavallista syömistä terveellisenä? Että tärkeintä on syödä niin, että kroppa voi hyvin ja sen huomaa myös itse. Sillä tavalla rennosti, ettei ruoka ainakaan olis se stressiä aiheuttava tekijä. Ja kun voi hyvin, voi välillä myös possutella. Joskus syöt pitsan, useimmiten et.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti