Mistä motivaatio tulee?

Mä oon niitä ihmisiä, joiden on hyvin vaikee tehdä asioita ilman motia. Siivous tapahtuu sujuvammin sillon, kun pää on ihan jumissa ja tietää, että siistissä kodissa se helpottaa. Koulutehtäviäkin on kivempaa tehdä, kun pitää mielessä ne karttuvat opintopisteet ja edistymisen. Ja mitä treenaamiseen tulee: ne tulokset. Oon nyt vuoden alusta noudattanut ihan tavallista, terveellistä, säännöllistä, monipuolista ruokavaliota ja rääkännyt kroppaa ahkerasti ja huomaan jo nyt eron, vaikka niskaotteesta ei oo kuukauttakaan.

Täytyy myöntää, että kunnon arkirytmistä oli tosi haastavaa saada kiinni syksyllä. Sitä päätöstä vaan lykkäsi koko ajan, eikä edes huvittanut yrittää kunnolla. Söin mitä sattuu ja urheilin, kun jaksoin. Huomasin olevani jatkuvasti huonolla tuulella ja väsynyt. Nytkin kyllä väsyttää, mutta ihan eri tavalla. Kakskymmentä minuuttia unta ja oon taas vireessä.

Mietinkin tässä, että mistä se motivaatio yhtäkkiä kumpuaa? Joku laihduttaa vuodessa puolet painostaan ja toinen kasvattaa lihakset luiden päälle. Mikä on se juttu, mikä saa kerta toisensa jälkeen nousemaan sohvalta, vetämään juoksulenkkarit jalkaan ja lähtemään tonne pimeään? Mikä houkuttelee ruuhkaiselle kuntosalille vanhalta hieltä haisevien äijien keskelle? No se on tietysti päämäärä, tavoite. Ja se voi olla ihan mitä vaan!

Mä en yleensä ajattele salille, tai muuhun harrastukseen lähtiessäni, että mun on pakko mennä. En myöskään ajattele, että en saa unelmakroppaani, jos en mene. Sen sijaan mulla on pieniä osatavoitteita, kuten hyvä fiilis treenin jälkeen tai kipeet lihakset seuraavaksi päiväksi. Tietysti mulla on pidemmän aikavälin tavoitteita myös, kuten nyt tämä bootyn kasvattaminen. Takaraivossa on kyllä koko ajan kuva siitä, millasen kropan haluan ja siihen tähdätään, mutta en mä voi sitä pelkästään miettiä. Ne pienet saavutukset on tärkeämpiä.

Ei oo mitään siistimpää, kun huomata jaksavansa pari toistoa lisää, tai että vaakalukemasta on kadonnut pari kiloa. Se, että näkee konkreettisesti kovan työn tuloksen, on paras motivaattori jatkamaan. Miks lopettais nyt, kun on päässyt hyvään vauhtiin ja huomaa, että pystyy asioihin, mihin ei olis aikasemmin uskonut? Itsensä ylittäminen, ah!

Motivaatio tulee siis sisältä.  Pitää kysyä iteltään, mitä haluaa saavuttaa. Ja sitten pilkkoa se osiin. Välillä saattaa tulla mieleen, että mitä hittoa mä teen, mutta huonot päivät korvataan yleensä kourallisella hyviä. Alottaminen on aina vaikeinta, mutta sen yli pääsee vaan yhdellä tavalla.